Robotti-imurin osto-opas

Robotti-imurit saapuivat markkinoille vuosituhannen alussa ja niistä ajoista valikoima on kasvanut runsaasti eri valmistajien ja ominaisuuksien myötä.

Ensimmäinen kuluttajakäyttöön tehty robotti-imuri oli iRobot-valmistajan Roomba. Kyseinen malli onkin saavuttanut suuren tunnettavuuden ympäri maailman. Tämän takia sana ’Roomba’ on monessa kielessä käytännössä synonyymi robotti-imurille. Roomba onkin parin vuosikymmenen aikana tuonut markkinoille useamman suositun mallin, erilaisilla ominaisuuksilla.

Monet tunnetut ja luotettavat kodinkonevalmistajat, kuten Miele ja Electrolux ovat myös tuoneet omat robotti-imurinsa markkinoille lisäten valikoimaa entisestään.

Kuten elektroniikassa yleensäkin, kiinalaiset valmistajat ovat saavuttaneet merkittävän osan markkinoista viime vuosina. Näihin kuuluu erityisesti matkapuhelimistaan tunnettu Xiaomi, sekä erityisesti robotti-imureihin erikoistuneet Roborock ja Ecovacs.

Kuten mitä tahansa elektroniikkaa, myös robotti-imureita löytyy eri hintaluokista. Hinta määrittyy laitteen ominaisuuksien ja usein myös sen merkin perusteella. Kaikkia ominaisuuksia ei siis välttämättä löydy halvemmista malleista, mutta toisaalta käyttäjä voi myös kokea, ettei kaikille ominaisuuksille välttämättä tule edes käyttöä.

Kalliimmat imurit toimivat huomattavasti itsenäisemmin ja osaavat esimerkiksi siivota asunnon ennalta ajastetun ohjelman mukaan ja ajaa itse takaisin latausasemaansa. Tämä mahdollistaa niiden käytön, vaikka et olisi itse kotona. Robotti-imureiden hinta vaihtelee muutamasta sadasta yli tuhanteen euroon, suurimman osan sijoittuessa noin 300–700 € hintaluokkaan.

Robotti-imurit ovat yleensä perinteisiä imureita hiljaisempia, mutta kaikkiin niihin kuuluu tietty käyttöääni ja sen tuoma melutaso. Useimpien mallien äänitaso asettuu noin 65–75 desibelin välille. Vertailukohteeksi voi siis sanoa normaalilla puheäänellä käytävän keskustelun olevan voimakkuudeltaan noin 50–60 desibeliä.

Robotti-imurin ääni tulee pääosin sen moottorin käymisestä, mutta itse imusta tulee myös ääntä, johon vaikuttaa mm. käytössä oleva siivousohjelma, imuteho ja lattiamateriaalit.

Robotin melutason valinnassa vaikuttaa sen käyttöaika ja -paikka. Jos imuri on ajastetussa käytössä kodin ollessa tyhjä, ei melutasolla ole käyttäjälle suurta merkitystä. Myös isommassa asunnossa melua pääsee pakoon, joten alakerrassa voi jutustella ihan normaalisti robotin huristessa yläkerrassa.

Siedettävä melutaso riippuu pitkälti myös henkilöstä, sillä jotkut häiriintyvät pienemmästäkin äänestä, toiset sietävät enemmän. Imurin ääni on myös tasaista hurinaa, joka ei välttämättä häiritse samassa tilassa olijaa. Joissain malleissa on saatavilla myös hiljainen tila, jota käyttämällä melu vähenee minimiin. Tällöin imuri saattaa sopia käytettäväksi illalla tai vaikka lasten päiväunien aikaan

Tarvittava imuteho riippuu pitkälti oman kodin lattiamateriaaleista, mattojen lukumäärästä ja mattojen laadusta. Sileille ja tasaisille pinnoille käy pienempikin imuteho, mutta paksummille matoille tarvitaan jo parempia tehoja. Kaikki kodin eivät myöskään likaannu tasavertaisesti. Esimerkiksi eläintalouksissa saatetaan tarvita kovempaa imutehoa.

Imutehon mittaamiseen käytetään joko watteja (W), tai pascaleja (Pa). Se, mitä asteikkoa käytetään, riippuu valmistajasta.

Imurin käyttöaika vaihtelee akun keston mukaan, mutta siihen vaikuttaa myös siivousohjelma ja ympäristön haastavuus. Käyttöaika on mallista riippuen tunnista jopa yli neljään tuntiin, eli useimmat imurit suoriutuvat mainiosti asunnon imuroinnista yhdellä latauksella. Heikommalla akun kestävyydellä varustetun robotti-imurin käyttöaika voi kuitenkin tulla vastaan kaikkein suurimmissa ja vaativimmissa asunnoissa, jolloin akun kestävyys kannattaa pitää mielessä mallia valitessa.

Kuten käyttöaika, myös latausaika vaihtelee mallin mukaan. Useimmat mallit lataavat akkunsa täyteen reilussa tunnissa. Koska kyseessä on kotona käytettävä laite, viettää se suurimman osan ajastaan laturissa kiinni, joten pitkä latausaika on harvoin ongelma robotti-imurin omistajalle. Useimmat mallit osaavat itse hakeutua ladattavaksi, kun akku on lähes tyhjä.

Robotti-imuri osaa toimia alueellaan melko itsenäisesti, mutta malleissa on joitakin eroja. Jotkin mallit selviävät esteistä, kuten matoista ja kynnyksistä huomattavasti toisia helpommin, kun taas jotkut taas tulee käytännössä kantaa huoneesta toiseen mikäli kynnykset ovat sille liian korkeat. Imurille käyvän suurimman kynnyksen, tai muun esteen, korkeuden löydät laitteen tuotetiedoista.

Useimmat imurit selviävät hyvin ohuiden mattojen kanssa, mutta mitä paksummista ja pörröisemmistä matoista puhutaan, sitä tarkempaa huomiota tulee kiinnittää imutehoon ja imurin kykyyn kulkea esteiden yli. Imuria valitessa on hyvä selvittää, miten hyvin oma asunto sopii sen käyttöominaisuuksille. Omaa sisustusta ei tarvitse toki suunnitella ainoastaan robotti-imuria ajatellen, mutta on hyvä pitää mielessä että erinäisiä esteitä saattaa joutua siirtämään pois sen tieltä.

Robotti-imuri hoitaa hyvin myös siivouksen huonekalujen alta, mikäli se korkeutensa puolesta sinne mahtuu. Imurin korkeus on aina ilmoitettu sen tuotetiedoissa.

Voit myös itse vaikuttaa siivottavaan alueeseen, sillä imureihin voi yleensä säätää erikseen ne alueet, joissa sen halutaan toimivan jättäen halutessa kokonaisia huoneita pois. Laitteiden tuotetiedoissa on myös mainittu sille olemassa oleva suositeltu maksimi siivousalueen koko.

Moneen robotti-imuriin saa myös kätevän moppaustoiminnon, jolloin lattioiden pitäminen puhtaana helpottuu entisestään. Moppaustoimintoja on eritasoisia, eri puhdistustehoilla. Eri mallien moppausosat ovat myös toimintaperiaatteiltaan erilaisia.

Mopattava alue tulisi valmistella etukäteen esimerkiksi siirtämällä matot ja muut esteet pois tieltä, joskin kehittyneimmät mallit osaavat väistää mattoja myös itsenäisesti. Joihinkin malleihin lisättävään veteen voi laittaa puhdistusaineita, jotkin toimivat pelkällä vedellä. Moppauksen yhteensopivuus oman lattiamateriaalin kanssa tulee aina myös selvittää etukäteen.

Robotti-imuri navigoi ympäristössään mallista riippuen eri tavoin. Vanhan ajan robotti-imurit käytännössä harhailivat yksinään tilassa, törmäillen kevyesti seiniin ja huonekaluihin ja peruuttaen pois esteiden ja nurkkien luota. Nykyajan kehittyneemmät mallit kartoittavat alueensa ensimmäisen käyttökerran yhteydessä ja osaavat liikkua siellä ilman turhia törmäilyjä ja jumituksia. Imurin kartoittaessa ympäristönsä ja reittinsä se ei siis turhaan siivoa samaa kohtaa uudelleen, vaan käy siivottavan tilan järjestelmällisesti läpi. Jotkin mallit on varustettu lasereilla, joiden avulla ne hahmottavat ympäristönsä, siinä missä toisissa malleissa ympäristön havainnointi onnistuu kameroiden avulla. Imuri osaa siis käydä koko tilan läpi järjestelmällisesti ilman, että yksikään osa jää siivoamatta.

Suomen kaltaisessa maassa, jossa valon määrä vaihtelee eri vuodenaikoina kannattaa pitää myös mielessä imurin mahdollisesti vaatimat valo-olosuhteet. Laserilla suunnistava imuri osaa toimia vaikka pilkkopimeässä, kun taas kameroiden avulla etenevä kollegansa saattaa tarvita täyden potentiaalinsa saavuttaakseen edes osittain valaistun huoneen.

Robotti osaa toimia asunnossa itsenäisesti ja pääsee kyllä pois nurkista ja huonekalujen väleistä, mutta tästä huolimatta huone tulisi kuitenkin valmistella mahdollisimman esteettömäksi imurin toiminnalle. Imuri ei törmäile suurella voimalla esteitä päin, mutta mitään helposti kaatuvaa ei kannata jättää robotti-imurin ulottuville. Mitään ei siis kannata esim. säilyttää seinään nojaten, mikäli tilassa aiotaan käyttää robotti-imuria, sillä tästä saattaa aiheutua vahinkoa sekä imurille että muille esineille.

Tyhjennystelakka on mukava lisä robotti-imuriin ja tekee sen käytöstä entistä vaivattomampaa. Imuri siis tyhjentää siis imuroinnin jälkeen itse oman säiliönsä, joten käyttäjän ei tarvitse sitä tehdä. Telakka täyttyy toki ajan myötä, mutta kovallakin siivoustahdilla telakan täyttymiseen pölystä menee tyypillisesti useita viikkoja. Tästä syystä tyhjennystä ei tarvitse edes ajatella suurimman osan ajasta. Monet eivät kuitenkaan pidä säiliön tyhjentämistä kovin vaativana hommana, joten telakallisen tai telakattoman mallin valitseminen on ihan omasta mausta ja viitseliäisyydestä kiinni. Ilman tyhjennystelakkaa imurin säiliön saa yleensä tyhjentää 1–2 viikon välein, siivousalueesta ja siivottavan lian määrästä riippuen.

Myös joillain moppaustoiminnolla varustetuilla imureilla on käytössä myös vedelle toimiva tyhjennystelakka, joka imee likavedet laitteen säiliöstä pois. Tässäkin tapauksessa telakka täytyy luonnollisesti tyhjentää säännöllisin väliajoin.

Moneen robotti-imuriin on saatavilla mobiilisovellus, jonka avulla hallitset imuria etäältä, olit sitten samassa huoneessa,tai kodin ulkopuolella. Imurin voi ajastaa siivoamaan tiettyyn aikaan, jolloin voit saapua aina puhtaaseen kotiin. Mobiilisovellus mahdollistaa myös imurin itsensä lähettämät viestit sen mahdollisesti jäädessä jumiin tai kohdatessa muita ongelmatilanteita. Monessa mallissa on myös sovellukseen kytketty ääniohjaus, jolla imurin voi yksinkertaisesti käskeä siivoamaan.

Sovellukseen voi myös usein tallentaa erilaisia siivousohjelmia eri tilojen tarpeisiin. Sovelluksen avulla jotkin imurimallit saattavat jopa ehdottaa omatoimisesti siivoamista tiettyyn nopeammin likaantuvaan tilaan. Esimerkiksi keittiö tai eteinen saattaa tarvita olohuonetta tiiviimpää siivousväliä.

Jotkut mallit on varustettu kameralla, johon voi saada yhteyden sovelluksen kautta. Tämän takia kodin tarkkailu kännykän kautta asukkaan ollessa ulkona voi olla mahdollista. Turvallisuudestaan tarkka asukas voi siis käydä ”kierroksella” kotonaan vaikka mökkireissun aikana.

Robotti-imurin sähkönkulutus on melko maltillista. Sähkönkulutukseen vaikuttaa imurin toimintaympäristö ja ennen kaikkea sen koko. Akku kuluu myös hiukan nopeammin vaativammissa ympäristöissä, kuten asunnoissa, joissa on paljon kynnyksiä ja mattoja. Akunkulutus on siis käytännössä vähäisintä mitä sileämpi ja tasaisempi alusta imurilla on. Eri mallien akun kestoissa ja täten myös latauskertojen määrässä on eroa.

Vaikka itse robotti-imuri olisi energiatehokas, saattaa sen käytön vaivattomuus vaivihkaa kasvattaa sähkönkulutusta. Siinä missä perinteinen imuri pitää itse ottaa esiin ja siivoaminen käy omin hartiavoimin, robotti-imuri menee omia aikojaan ja sitä tulee ehkä myös käytettyä useammin. Robotti-imurin voi laittaa toimimaan vaikka joka päivä, mutta harva imuroi kotiaan perinteisellä imurilla yhtä usein. Imuria ei siis kannata käyttää vain varmuuden vuoksi, vaan se saa jäädä telakkaansa lepäämään jos siivottavaa ei yksinkertaisesti ole. Robotti-imurin mahdollisesti tuoma lisääntynyt sähkönkulutus johtuu siis lähinnä käyttötottumuksista eikä itse laitteesta.

Wi-Fi-verkkoyhteydellä varustetut mallit ovat muuttuneet viimevuosina alan standardiksi. Robotti-imuri suoriutuu perushommistaan hyvin myös ilman verkkoyhteyttä, mutta tietyt ominaisuudet eivät silloin ole käytettävissä. Ilman verkkoa toimiva robotti-imuri toimii itsenäisesti, eikä sitä voi siis hallita esimerkiksi mobiilisovelluksen kautta. Useissa malleissa on myös äänikomentoja ja/tai räätälöityjä siivousohjelmia, jotka saattavat myös olla käyttäjän ulottumattomissa ilman verkkoyhteyttä. Monissa imureissa myös ajastettu siivousohjelma vaatii verkkoyhteyden.

Jos imuri jää jumiin tai kohtaa toimiessaan esteitä, ilmoittaa se siitä mobiililaitteella käytettävään sovellukseen. Ilman verkkoa toimiessaan imuria kannattaa siis tarkkailla silloin tällöin, eikä sen jättäminen yksin kotiin imuroimaan ole aina paras idea. Verkkoyhteys pitää imurin myös ajan tasalla, sillä ohjelmistopäivitysten tekeminen ei onnistu ilman verkkoyhteyttä. Tästä syystä imuri kannattaa yhdistää verkkoon edes silloin tällöin, vaikka sitä joskus käytettäisiinkin myös ilman verkkoyhteyttä.

Talon lemmikit saattavat ensin vierastaa omia menojaan liikkuvaa kapistusta, mutta tottuvat siihen yleensä nopeasti. Pahimmassa tapauksessa eläimet saattavat kokea asunnossa liikkuvan imurin uhaksi, joten eläimiä ei kannata jättää alkuvaiheessa yksin imurin toimiessa, vaan totutteluun kannattaa käyttää sen vaatima aika.

Robotti-imuri sopii hyvin eläintalouteen auttaen pitämään kotia puhtaana eläinten karvoista ja eläinpölystä. Eläintaloudessa tulee kuitenkin pitää mielessä myös imurin imuteho, sillä pienemmän tehon imurit eivät välttämättä selviydy suuresta karvamäärästä menemättä säännöllisesti tukkoon. Erityisesti pitkät ja pehmeät karvat ovat helposti takertuvina usein ongelmallisempia lyhyisiin karvoihin verrattuna.

Robotti-imurin reagointi lattialta löytyviin eläinten jätöksiin saattaa myös herättää kysymyksiä uutta imuria ostaessa. Koirankakka on merkittävä haaste robotti-imurien kehittämisessä, sillä sen siivoaminen ei onnistu kovin kätevästi. Jotkut nykyiset mallit osaavat tunnistaa ja väistää mahdollisen liukumiinan, mutta robotti-imurin käyttö kannattaa silti laittaa tauolle pentuvaiheessa, kun sisäsiisteyttä vasta harjoitellaan. Myös nestemäiset jätteet saattavat aiheuttaa ongelmia, sillä imuri ei välttämättä erota niitä tavanomaisesta liasta ja saattaa imaista ne sisuksiinsa.

Useimmat mallit toimivat mainiosti myös kahdessa kerroksessa. Jos kyseessä on malli, joka tallentaa toimialueestaan kartan, tulee varmistaa, että sen muisti sallii useamman kartan tallentamisen. Kahdessa kerroksessa toimiessaan imuri ei toki osaa itse kiivetä portaita, joten se tulee aina säännöllisesti kantaa portaat ylös tai alas. Robotti-imuri tunnistaa yleensä hyvin myös pudotukset ja reunat, joka estää sitä putoamasta portaita alas. Jos putoaminen mietityttää, voi reunan eteen asettaa imurin toiminnan ajaksi jonkinlaisen esteen, jonka imuri huomaa heti. Tämä voi olla varotoimena suositeltavaa varsinkin jos porrastasanteella on avoin kaide, jonka alle jää imurin mentävä rako.

Useamman kerroksen talossa mikään ei estä hankkimasta omaa imuria eri kerroksiin. Tämä on kaikkein huolettominta siivouskokemusta tavoittelevalle asukkaalle parhain vaihtoehto, sillä näin saadaan hyödynnettyä imurin kaikki ominaisuudet, kuten vaikka itsenäinen telakkaan ajo.